Tulin 15-vuotiaana uskoon ja vähän sen jälkeen joku profetoi rukoillessaan puolestani, että tulen tekemään työtä vähäosaisten ja köyhien parissa. Ajattelin sen tarkoittavan, että lähden Afrikkaan tekemään työtä jossain syrjäisessä kylässä, mutta toisin kävi.
Lähdin New Yorkiin ensimmäistä kertaa 20-vuotiaana lokakuussa 2001, kuukausi World Trade Centeriin kohdistuneen iskun jälkeen. Menin harjoitteluun New York City Relief-nimiseen järjestöön, joka tavoittaa köyhimmillä alueilla asuvia ihmisiä, asunnottomia ja päihteiden käyttäjiä. Harjoittelu muutti elämääni ja palasin työhön vuosien varrella useasti. Olin New Yorkissa työssä yhteensä kymmenen vuotta ja sain nähdä Jumalan tekevän työtä monissa ihmisissä, itseni mukaan lukien.
Harlemin bussilla kävi nuori nainen nimeltä Megan. Hän oli aikoinaan käyttänyt heroiinia ja oli siitä korvaushoidossa. Hän asui asunnottomien majoituksessa ja seurusteli miehen kanssa, joka yhä käytti huumeita. Ystävystyin Meganin kanssa, koska olimme samanikäisiä. Hän alkoi käydä meidän mukana seurakunnassa ja kiinnostui Jeesuksesta. Hän tuli uskoon ja saimme kastaa hänet Atlantissa. Uskoon tulon jälkeen hän tuli raskaaksi ja lopetti korvaushoidon kokonaan. Hän synnytti kauniin ja terveen tyttövauvan! Megan erosi miehestään, mutta asui vauvan kanssa vielä asunnottomien majoituksessa kunnes Relief Bussin perustajat päättivät tarjota heille erillistä kellarin asuntoa omasta talostaan. He asuivat siellä kunnes Megan meni naimisiin. Nyt heillä on oma talo, uusi perhe ja työ, jossa Megan auttaa naisia pääsemään irti huumeista. Jumala on niin hyvä!
Vuonna 2016 en saanut enää jatkoa viisumilleni. Asia harmitti, mutta sitä helpotti se, että olin alkanut seurustella suomalaisen Paulin kanssa juuri samaan aikaan. Ennen paluutani Suomeen menimme naimisiin Harlemin työpisteellä, jossa olin tehnyt työtä vuodesta 2001 alkaen. Heinäkuiset, helteiset häät kadulla bussin asiakkaiden keskellä olivat unelmien täyttymys.
Palasimme Suomeen ja asetuimme Helsinkiin. Mietin, mikä olisi tehtäväni Helsingissä. Rukoilin asiaa ja koin Jumalan puhuvan, että tehtävä pysyy samana vaikka paikka muuttui. Aloin käydä Helsingin rautatieasemalla maanantai-iltaisin kävelemässä ja juttelemassa ihmisten kanssa. Kohtasin monia ihmisiä, jotka halusivat ihan vain jutella. Yllättäen Warrior Coffee-niminen paahtimo lahjoitti meille kahvia, jota aloimme jakaa asemalla joka toinen perjantai. Eräänä perjantaina jakaessamme kahvia mies meni ohitsemme kantaen pullia. Hän kysyi haluaisimmeko jakaa niitä, koska hän oli saanut enemmän kuin tarvitsi. Kävi ilmi, että mekin voisimme saada säännöllisesti lahjoituksena pullia Gateau-leipomolta. Aloitimme Steissi-kahvit työn, jota teimme joka toinen perjantai asemalla vuosina 2017-2018.
Jumala on ihmeellisesti avannut meille ovia tässä työssä. 2019 saimme Stealta rahoituksen aloittaa Levähdyspaikka-hanke. Levähdyspaikka on kiertävä päiväkeskus, joka toimii matkailuautosta käsin tavoittaen asunnottomia ja päihteidenkäyttäjiä. Työ on samanlaista kuin New Yorkissa ja ihmisten tarpeet myös hyvin samankaltaisia. Jokainen meistä tarvitsee kokemuksen Jumalan rakkaudesta, joka muuttaa meitä.
Nyt Levähdyspaikka-hanke lähestyy loppuaan, mutta työ onneksi jatkuu. Helsingin ViaDia jatkaa työtä tämän syksyn ajan ja tulevaisuudelle Jumala on antanut unelman seurakuntien varustamisesta tähän samankaltaiseen työhön. Olisi upeaa, jos meillä kaikilla olisi ”työkaluja” kohdata ja auttaa apua tarvitsevia ihmisiä siellä missä kuljemme. Unelmoin siitä, että Jumalan rakkaus saisi aallon lailla vallata pääkaupunkiseudun meidän monien pienten tekojen kautta. Innolla odotan, mitä Jumala tekee seuraavaksi Helsingin ViaDiassa ja sen kautta.